Sitten niihin “sisällöstä nouseviin teemoihin….”
Heti ensimmäisestä päivästä lähtien on ilmiselvää että Gaulierin pedagogiikan yksi tärkeimmistä kulmakivistä on Le Jeu eli peli/ leikki. Aamupäivien kaksi lämmittelytuntia on pyhitetty suurimmaksi osaksi erilaisille peleille, jotka valmistavat meitä iltapäivien klovni-improihin. Tai pitäisi valmistella, ei ole itsestään selvää soveltaa asioita stressaavaan esiintymistilanteeseen. Tätä harjoitellaan….
Reilu parikymppisenä kun osallistuin ensimmäisen kerran Gaulierin Le Jeu-kurssille, en usko että minulla oli kapasiteettia ajatella nenääni pidemmälle, leikin vain innokkaasti ja ajattelin että harjoituksen tähtäin on kehittyä hyväksi siinä nimenomaisessa pelissä tai korkeintaan kehittää omaa leikkisyyttään.
Nyt suurena keski-ikäisenä ajattelijana osaan jo nähdä pedagogisia merkityksiä teatteriharjoituksissa :)
Lapsena olin todennäköisesti leikkimisen spesialisti, kuten kaikki kaverini. Yritin ymmärtää maailmaa, harjoittelin tulevaa aikuisuutta tai vain viihdytin itseäni, leikkikaveriani ja puuduttavan usein myös vanhempiani. Elin siis täysin palkein!
Sitten iski hormonimyrsky ja teininä ja nuorena aikuisena piti esittää että leikkiminen ei kiinnosta siis yhtään. Lukiossa peli oli jo kokonaan menetetty, pukeuduin luokkakuvassa jakkupukuun.
Seitsemän vuoden harharetkien jälkeen matkin kaveriani, menin teatterikurssille ja tajusin että voisin saada homo ludens- identiteettini takaisin! Teatterimaailmassa voisin oikein luvan kanssa jatkaa leikkimistä… koko ikäni!
Kapteeni käskee
Leikkiminen klovnikurssilla poikkeaa osittain lasten leikeistä, kuinkas muutenkaan, olemmehan vakavastiotettavia ammattilaisia tai ammattilaisiksi aikovia. Pohjalla saattaa olla joku klassinen leikki esim. Kapteeni käskee. Lasten leikeissä kiinnijäämiset ja virheen tekemiset ohitetaan usei vauhdilla ja aloitetaan innoissaan uusi peli.
Klovnikurssilla sääntöjä on hieman muunneltu, tosin uusia pelisääntöjä ei meille etukäteen selitetty, sillä osa ryhmästä tunsi ne jo entuudestaan. Gaulier vain huusi “Samuel says run. Samuel says stop. Run!” Se tietysti toi lisää hauskuutta peliin, kun osa jengistä, minä mukaan lukien, olimme ihan kuutamolla.
Uusien sääntöjen hauskin anti on siinä miten virheen tekijää rangaistaan. Gaulier lyö rumpua virheen merkiksi, mutta ennen rankaisua antaa uhrille mahdollisuuden välttää rankaisun määräämällä x määrän pusuja, joihin hänen on kerättävä suostumuksia ryhmäläisiltä.
(Minulle hän määräsi 20, mikä on huima määrä. Kun mutisin jotakin ja ihmiset nauroivat, sain vielä viisi lisää, sillä olen “suomalainen, joka aina yrittää olla hauska”)
Mikäli uhri onnistuu tehtävässä, peli jatkuu ja hän pelastuu. Kukaan ei viikon aikana pelastunut, sillä se olisi tylsää. Muut pelaajat haluavat tehdä pelistä mielenkiintoisen ja kieltäytyvät suukoista. Tämä tarkoittaa sitä että taas paukkuu rumpu ja teloittaja (ohjaajan assistentti) kutsutaan paikalle. Uhrilla on vielä yksi mahdollisuus pelastua, jos hän onnistuu saamaan teloittajalta myöntävän vastauksen suukkoon. Jos ja kun vastaus on EI, teloittaja toteuttaa rangaistuksen, eli pörröttää uhrin hiuksia, antaa kovakouraista kutittavaa selkähierontaa ja lopuksi sahaa pään poikki.
(minä kysyin teloittajalta voisiko hän antaa minulle yhden ranskalaisen suudelman ja sain ihmiset ulvomaan, teloittaja sanoi ettei ollut valmis siihen, ohjaaja paukutti rumpua ja jouduin kärsimään rangaistukseni tuplana, jotta muistaisin että tässä koulussa ei anneta ranskalaisia suudelmia! Hillitöntä käkätystä.)
Peli jatkuu rangaistuksen jälkeen normaalisti.
Ryhmäläiset myös kavaltavat toisiaan ja antavat perättömiä lausuntoja. Välillä kavaltajia rangaistaan.
Ajattelin ensin että tämä leikkihän on ihan kamala, kunnes muistin että ai niin tässähän on kyse leikistä! Me tai meidän klovnimme voimme leikin avulla tehdä näkyväksi ihmisluonnon julmaa puolta ja liioittelun avulla käsitellä kaikkea sitä ällöttävää ihmiskäytöstä mitä maailma on pullollaan (oman edun tavoittelu, julmuus, teloitukset, kavallukset, perättömät syytökset, viattomien rangaistukset, oman nahan pelastaminen…). Näin tätä harjoitusta ei meille ole esitelty, eli ihan omaa psykologisointia, josta ansaitsen varmaan taas kuritustoimenpiteitä.
Toinen syy miksi pelissä keskitytään virheiden rankaisuun, on tietysti se että muistaisimme että virhe on klovnin ystävä. Virhe on se mikä mahdollistaa että jotain kiinnostavaa alkaa tapahtua lavalla…jos vain osaamme hyödyntää sen….