Ensimmäisenä päivänä Gaulier ei vielä antanut meille punaisia neniä vaan rikoimme jäätä pilailukaupan puolinaamareissa, tekonenissä ja viiksissä.
Ohjeena oli tulla sermin takaa, esitellä oma nimi, osoite ja millä aksentilla puhuu.
Valitsin tekonenän johon oli kiinnitetty mustat viikset ja mustat silmälasit. Tulin sermeistä ja tein työtä käskettyä (ei mitään muistikuvaa millä aksentilla puhuin). Sekunnin kuluttua Philippe paukutti rumpua, keskeytti höpinäni ja sanoi “thank you, good bye! “ Pettymys näkyi varmaan kauas ja klovnini poistuminen kirvoitti naurut. Gaulier kutsui minut takaisin ja sanoi että koska poistuminen oli kiinnostavampi kuin entrance, saisin tehdä uuden tulon. Olin ihan tohkeissani että saan uuden mahdollisuuden, tein tulon uudestaan, mutta sama juttu toistui. En ollut oppinut mitään, yhä ainoastaan poistumisessani oli jotakin kiinnostavaa.
Mitäköhän siinä tapahtui? Luultavasti niin että varsinaisessa esittelyssä tein liikaa ja en kuunnellut yleisöä. Vasta epäonnistuessani olin yhteydessä yleisöön, paljastin heikkouteni.
Mikä sitten on tekoviiksiharjoituksen pedagoginen pointti?
Muistan tehneeni saman harjoituksen joskus Pierre Bylandin klovnikursseilla, joten kaivoin hyllystä Bylandin ja Gaulierin oppi-isän, eli Jacques Lecoqin “ Le Corps Poétique” kirjan ja katsoin mitä hän sanoi tästä klovneriaa edeltävästä harjoituksesta. Lecoqin mukaan kyseessä on asteittainen siirtymä clowneriaan. Tekoviiksiharjoitus on mahdollisimman hillitön, huonon maun harjoitus, mikä voi vapauttaa sosiaalista rooleista ja sallii oppilaiden tehdä mitä päähän pälkähtää. Harjoitus voi tuoda esiin henkilökohtaisia, tiedostamattomia käyttäytymismalleja. Valepuvusta siirrytään klovnin punaiseen nenään ja kohti yleisön kohtaamista.
Punainen nenä
Klovnin syntymän hetki, eli kurssilaisista koostuvan yleisön kohtaaminen ensimmäistä kertaa punainen nenä päässä, voi vaihdella eri kursseilla ja koulukunnasta riippuen, merkittävästi.
Täällä klovninenät jaettiin jo toisena päivänä ja sitä edelsi Gaulierin älyvapaa luento/ oma klovninumero kumilangan kiinnittämisestä punaiseen nenään. Sen jälkeen fiksasimme omat kumilankamme ja eikun improamaan. Osa oli nenä päässä jo katsomossa ja lavalle rynnänneet kolme ensimmäistä vapaaehtoista kuuntelivat tehtävänannon nenät päässä.
Punaisten nenien jakoon tai niihin sonnustautumiseen ei täällä liitetä sen kummempia seremonioita. Kurssin ilmapiiristä päätellen syy voisi olla suoraviivaisesti se, että jos yleisö ei naura ja hukut floppiisi, niin siinä ei seremoniat auta. Klovnin tila pitää lunastaa joka hetki uudestaan, yleisön kanssa.
Ensimmäisessä klovnitehtävässä asetuttiin riviin selkä yleisöön päin ja yksitellen tyypit kääntyivät punainen nenä päässään ja pyrkivät pelästyttämään yleisön huutamalla BUM!. Tämän jälkeen klovni näytti mielihyvän hyvin menneestä pelästyttämisestä yleisölle. Muutaman sekunnin kuluttua Gaulier löi rumpua ja ilmoitti jonkun arkkityyppisen hahmon, miksikä klovnin tulee perjantaihin mennessä pukeutua. Ideana on nimenomaan se, että klovni pukeutuu rooliinsa, ei esitä sitä. Vähän niinkuin lapset jotka pukeutuvat rooliasuihin ja uskovat olevansa hyvinkin uskottavia, mutta totuus on toinen.
Suurin osa hahmoista tuli Gaulierin mieleen noin vain ensikääntymällä, joitakin piti ensin haastatella ensin ja toisten kohdalla hän pyysi että klovni tekee saman harjoituksen uudestaan myöhemmin. Tällä metodilla klovnien pukusuunnittelu hoitui rivakasti, koululta löytyi vaatteita ja tarpeistoa ja loput haalittiin kirpputoreilta.
Tässä joitain meidän ryhmän klovneille annettuja pukeutumisehdotuksia:
rikollinen, Arwell Dalton, flamencotanssija, Pariisin Oopperan balettikoulun tanssiharjoittaja, partiolainen, Loch Nessin hirviö, Eiffel-torni….eikun koripalloilija, uimaopettaja, jumppamaikka, uskonnollinen matematiikan opettaja, poliisi, rokkinuori, Seitsemästä kääpiöstä Yrmeä, lihakauppias, kalliin kaupan johtaja, orpo, yläluokkainen tytär, cowboy, inkkari, kiinalainen soturi, ranskalainen keikari…
Minun klovnilleni Philippe ehdotti ensinäkemältä fyysiikan ja kemian opettajaa, mutta sitten kun vastailin ranskaksi haastattelukysymyksiin hän muutti mieltänsä ja määräsi että klovnini voisi pukeutua likaisista likaisimman helsinkiläisen hotellin siivoojaksi.