AARGHH! Nyt syntyy fyysisen teatterin blogi !

Blogien kirjoitusoppaat neuvovat että älä nyt vaan kiroile siellä sitten tai jorise jotakin että tämä on ensimmäinen postauksesi. Enpä! Heitän ilmaan heti kättelyssä lempivoimasanani PERKELE ja totean että kylläpä taas voi ihmislapsi itse itselleen aiheuttaa epämieluisia tuntemuksia. Että blogia nyt sitten pitää ruveta kirjoittamaan! Hirvee homma ja mitähän ihmisetkin ajattelee.

Olkapäällä istuvat gurut pudistelevat kiivaasti päätään, että viimeinen asia mitä täällä jumalien hylkäämällä pallolla kaivataan on Soile Mäkelän aivopierut fyysisestä teatterista. Mitä se termi edes muka tarkoittaa? Perustele! Eikö kaikki teatteri ole fyysistä, paitsi radioteatteri? Niin noh, punastelen olanpäällisille, joista puolet on jo kuopattu ja puolia en ole edes tavannut, ööö, minulle se fyysinen teatteri on sitä että, että, tarkastelen kaikkea lavatekemistä liikekielestä käsin; asenteet, ajatukset, tunteet, sanat, äänet….kaikki liikkuvat omalla tavallaan…“TOUT BOUGE !!!!” huutaa olkaapääjengi yhdestä suusta, “Jacques Lecoq sanoi sen jo!!!!”

Ai jaa, no mä sit lopetankin tän plokin tähän, morjens!

Eiku…mähän en ole edes vielä aloittanut tätä julkista kirjoittajauraani ja ensi viikolla pitäisi purkaa ajatuksia Ranskan maalta, Gaulierin klovnikurssilta!!!

Takaisin ruotuun, eli hei vaan hei, olen tamperelaisella itsetunnolla varustettu taiteilija-pedagogi, joka kärvistelee kroonisessa huijarisyndroomassaan ennen jokaista työskentelyperiodia ja tunnistaa itsessään ei-hedelmällisen perfektionistin piirteitä. Puhun nyt sellaisesta täydellisyyden tavoittelusta mikä ei johda elämää suurempiin saavutuksiin joista kirjoitettaisiin naistenlehtien voimaannuttamispalstoilla, vaan sellaisesta paralysoivasta perfektionismistä, jossa ollaan mieluummin tekemättä mitään kuin että päästettäisiin jotain puolivillaista käsistä.

Tätäkin helvetin jäänrikkomispostausta olen viilannut ja höylännyt sataan kertaan….

Välillä vaihtanut tyylilajia vakavastiotettavaan asiantuntijapuheeseen ja sitten taas takaisin vitsillä sisään. Esiteinin mielipide ratkaisi; kehotti pysymään tässä letkeässä versiossa, sillä tästä tulee mieleen että kirjoittaja on sellainen hauska ihminen. Ok, ok rikotaan jäät sitten näin ja määritellään vahingossa lukijakunta kolmetoistavuotiaille tekokynsien viilaajille.

Kurottelua

Oikeasti aikomukseni on kurotella blogikirjoituksillani kohti kiireisiä kollegoita, joita moikkailen erinäisten laitosten käytävillä, liian kiireisenä, että kukaan ehtisi ymmärtää kenenkään työstä muuta kuin otsakkeen. Kurottelen myös kohti oppilaitani ja kurssiosallistujia joiden silmät ja suut olen puhunut täyteen sanoja vaikka he tulivat fyysisen teatterin kurssille, kiitos ja anteeks! Freelancerina jokainen julkinen toiminta on tietysti myös kurotus kohti uusia ja vanhoja yleisöjä, tulevia työnantajia, yhteistyökumppaneita ja kaikkien aikojen mesenaatteja.

Ja tässä välissä kiitän Taiteen edistämiskeskusta, joka mahdollistaa vuoden taiteilija-apurahalla tämänkin kurkottelun.

Kieli

Yksi suurimmista pähkäilyn aiheistani on että millä kielellä kirjoittaisin blogiani, suomeksi vai englanniksi? Näin avajaishurmoksessa postaan ensimmäisen tekstin suomeksi, tosin englanninkielisille nettisivuilleni, sillä olen jotenkin unohtanut kääntää sivuni myös suomeksi….(coming soon!) Suomen kielessä on plussaa se että pystyn ilmaisemaan ihmisyydestäni ja ammatillisesta ajattelustani jotain muutakin kuin kuivat raamit. Voin loiskutella rivien väleissä ja ylettyä kielelläni tarvittaessa johonkin poeettiseen, filosofiseen tai humoristiseen nyanssiin. Mutta jos kirjoitan vain suomeksi, niin hei, mikä globaali menetys :)

Vakavasti puhuen, suurin osa fyysisen teatteriin liittyvästä opista on kiemurrellut aivoihini jollain muulla kielellä kuin suomeksi. Lecoq-pedagogiikkaa, commedia dell’artea, teatteriklovneriaa ja naamionvalmistusta olen opiskellut ranskaksi, italiaksi ja englanniksi, joten se on muovannut myös ajattelukieltäni suloiseksi sekametelisopaksi. Joskus vieläkin pää lyö tyhjää kun haron sanoja ja yritän kääntää jotakin käsitettä omalle kotikielelleni opetustilanteessa.

Ehkä kirjoitan ensiksi suomen kielellä aiheet alta pois ja sitten jos jotain ydintä löytyy, käännän sen rallienglanniksi. Näin lukijakuntani laajenee kolmesta kotimaisesta sukulaisesta viiteen kansainväliseen punanenään, jotka eivät ymmärrä natiivien englantia, mutta tajuavat mistä on kyse kun toinen kielipuoli jorisee tutusta aiheesta ja kuvat on kivat.

AAAAAAAAARRRRGGGHHHHHHHH!

Nyt vaan julkaisen jotain tai tuun hulluksi tämän säätämisen kanssa. Oikein ryvettelen puolivilloissani ja odotan että taivas putoaa niskaani.

Täten perustan tämän blogin n.y.t…NYT!

Ai niin ja tähän joku “call for action” button että osta halvalla tai kommentoi.